Miss´ sypressit tuoksuu nyt talvellakin...

Seimiasetelmakin valmistui ennen h-hetkeä!

Joutuihan se joulu tänne Espanjaankin, vaikka välillä iski epäusko. Aatonaattona lämmintä oli reilusti yli kaksikymmentä astetta ja vietimmekin iltapäivän rannalla lämpimällä hiekalla pötkötellen ja hiekkalinnoja rakennellen. Serkut mummolassa, Pohjois-Karjalassa, rakensivat samaan aikaan lumiukkoa.

Jouluaattoaamuna kuitenkin tulvahti joulutunnelmaa sekä sydämeen että kotiin, kun heräsin ihan vahingossa ajoissa ja nousin keittämään joulupuuroa tonttukatraalleni aamupalaksi, joululaulujen säestyksellä tietenkin. Tonttujen pääluku kasvoi joulun ajaksi yhdellä, kun 16-vuotias kummityttöni saapui Suomesta joukon jatkeeksi, saamaan valohoitoa raskaan lukiossa raadannan lomaan. Joulupuuron tuoksu houkutteli tontut keittiöön ja puuro maistui jouluisemmalta ja paremmalta kuin koskaan! Lokinpoikanen löysi lautaseltaan myös mantelin. Koska täällä jouluun ei nyt kuulunut kuusenhakua, haudoilla käyntiä eikä saunomista, oli olemassa vaara että kaksi pienintä tonttua kilahtaa ennen kuin ilta ja Joulupukki saapuisivat. Päätimmekin tehdä jotakin peräti poikkeuksellista ja lähdimme aamupäiväksi Fuengirolan Bioparciin, pieneen, mutta todella hienosti laitettuun eläinpuistoon.

Aattoaamuna koko kaupunki näytti ihan tavalliselta, ihmisiä hyöri ja pyöri joka paikassa ja kaikki kaupat ja muut olivat auki, myös eläinpuisto, onneksi. Espanjalaisten joulun kohokohta on loppiainen, vaikka toki jouluakin juhlitaan. Jouluateria syödään sekä aattona että joulupäivänä ihan niin kuin Suomessakin, tai ainakin sinne päin, kinkku on Serranoa ja sitä syödään vähän myöhemmin kuin meillä päin on tapana. Jouluyönä monet menevät jouluyön messuun. Lahjat sen sijaan siis tuovat Itämaan tietäjät vasta loppiasyönä.

Kun olimme leikittäneet leopardivauvaa, katselleet krokotiileja ja kääpiövirtahepoja ja leikkineet leikkipuistossa, lähdimme kotiin syömään karjalanpiirakoita ja siestalle. Päiväunien jälkeen jaksoi taas miettiä ruoka-asioita ja sillä aikaa kun lapset katsoivat Lumiukkoa ja Tonttu Toljanteria, aikuiset laittoivat kystä kyllä: Serranon kinkkua, viiriäisen munia, luumulla täytettyä possua, salaattia, Manchego-juustoa, kylmäsavulohta, peruna- ja porkkanalaatikkoa... Tänä vuonna ei otettu paineita siitä meneekö jouluruuat oikeaoppisesti minkään maan tapojen mukaan vaan nostettiin pöytään sitä, minkä ajateltiin maistuvan. Kattauskin oli vuokra-asunnon vajavaisella astiastolla mitä sattuu, mutta tunnelma oli hyvä.

Espanjalaisilla on kai tapana poksautella ja paukutella ilotulitteilla milloin mistäkin syystä eikä joulu ole yhtään huonompi syy paukutteluun. Lokinpoikanen alkoi epäillä, että ulkoa kuuluvat pamahdukset syntyvät siitä, kun Joulupukki poroineen rikkoo äänivallin kiitäessään talosta toiseen jakamassa lahjoja. Ja ihme ja kumma! Ehkä asia olikin niin, sillä kun olimme saaneet jouluisen päivällisemme päätökseen ja lapset menivät parvekkeelta katsomaan kuka siellä oikein metelöi, niin parvekkeelle olikin ilmestynyt säkillinen lahjoja ja kirje itseltään Joulupukilta.

Rafaelin aukion joulukuusi.

Kova yrityksemme rajoittaa joululahjojen määrää tänä vuonna onnistui ainakin joten kuten ja lapsilla tuntuikin olevan tuplasti hauskempaa kuin aikaisempina vuosina, kun kaikilla lahjoilla ehti hyvin leikkiä jo aattoiltana. Lahjat olivat myös oletettavasti harkitumpia ja ehkä myös siksi mieluisempia kuin ennen. Neiti Ekaluokkalainen sai mm. flamencomekon ja -kengät sekä hartaasti toivomansa Tähkäpään, Lokinpoikanen taas lisää Legoja, niitä ei voi 5-vuotiaalla pojalla kai liikaa ollakaan, sekä Angry Birds -lautapelin, joka on kyllä pelinä ihan surkea, mutta inspiroi omistajaansa muulla tavoin leikkimään. Lahjojen avaamisen jälkeen avasimme myös Skypen ja soitimme mummolaan. Sielläkin oli jouluruoka syöty ja lahjat jaettu. Oli kivaa nähdä mummo ja pappa, serkut vanhempineen ja 16-vuotiaskin näki oman isänsä neljän tuhannen kilometrin päässä. Skype taitaa olla vielä Joulupukkiakin mystisempi tapaus!

Kun aattoilta alkoi jo kallistua loppuaan kohti ja lasten virallinen nukkumaanmenoaikakin oli jo ohi, puimme vielä ulkovaatteet päälle ja suuntasimme kymmenien tai ehkä jopa satojen muiden suomalaisten kanssa Rafaelin aukiolle kuuntelemaan jouluevankeliumia ja sytyttämään kynttilät sekä Jeesuksen syntymäjuhlan kunniaksi että siellä kaukana Koti-Suomessa oleville ystäville ja sukulaisille. Maa on niin kaunis -laulun jälkeen koko sisin hyrisi hyvää ja rauhallista joulumieltä.