Gibraltar

Andalusiassa autoillessa näkee tuulimyllyn kavereineen!

Teimme puolipakollisen, mutta oikein onnistuneen, reissun Gibraltarille neiti Ekaluokkalaisen Feria-loman kunniaksi jo lokakuun puolessa välissä. En vain ole jostain syystä ehtinyt raportoimaan siitä. Samalla kävimme myös Cádizissa, jota pidetään Euroopan nykyisistä kaupungeista vanhimpana, onhan se perustettu n. 1100 eaa. eli jo ennen Roomaa. Matkan ajan yövyimme hotellissa El Puerto de la Santa Marian kaupungissa, aivan Cádizin kainalossa. Kaupunki on saanut nimensa Columbuksen lippulaivalta, jonka kotisatama se reilut viisi sataa vuotta sitten oli.

Matkaa varten vuokrasimme taas uskollisen pikkupatongin, joka oli kuin olikin onnistunut kuskaamaan meidät jo yhden vuorijonon yli Granadaan. Luotimme siihen, että se tekisi sen uudestaankin, mutta nyt eri suuntaan. Emmekä luottaneet turhaan. Espanjasta Gibraltarille on nimittäin hankala päästä julkisilla kulkuneuvoilla, junarataa sinne ei mene eivätkä bussitkaan kulje, Espanja kun ei ole koskaan tunnustanut pienen, mutta strategisesti merkittävän niemennokan kuuluvan Britannialle. Paras tapa päästä näkemään ”the Rock” on osallistua joko jonkin matkatoimiston järjestämälle retkelle tai autoilla itse rajanylityspaikan viereen La Línea de la Concepciónin kaupunkiin. Vielä muutamia vuosia sitten Espanjan puolella ei kuulemma ollut edes kylttejä koko Gibraltarille, mutta nyt sinne löytää kohtalaisen helposti, kunhan pääsee La Líneaan asti.

Džebel al Tarik, Tarikin kivi, tunnetaan nykyisin Gibraltarina.

Auton jätimme siis parkkiin La Líneaan, parkkihalliin, noin neljän sadan metrin päähän rajasta. Se oli kätevintä, koska autojono rajan yli oli pitkä ja liikkui hitaasti. Kävellen olimme perillä muutamassa minuutissa. Rajamuodollisuudet eivät olleet turhan tiukat, riitti kun marssi passi kourassa tarkastuspisteiden ohi ja hoplaa – olimme vaihtaneet valtiota. Rajan toisella puolella hyppäsimme bussiin ja ostimme parilla eurolla per nenä ”Hoppa”-liput, joilla saa ajella paikallisbusseilla koko päivän. Paikka on kyllä niin pieni, että kävellenkin pärjäisi, mutta lasten kanssa kannatti ajaa välillä muutama pysäkinväli bussilla.

Ihan ensimmäiseksi ylitimme Gibraltarin kuuluisan lentokentän – sen ainokaisen kiitoradan poikki menee kaupunkiin vievä päätie. Ja siitäkös riitti pohdittavaa ja keskusteltavaa pitkäksi aikaa! Paikka on tosiaan niin pieni, että kaikki tila on käytetty tarkkaan hyödyksi. Kokoa Gibraltarilla on huikeat 6,5 km² ja asukkaita kolmisenkymmentätuhatta. Lisää tilaa on vallattu merestä ja Gibraltarin vuoren sisällä on massiivinen sotilaskäyttöön rakennettu luola- ja tunneliverkosto.Virallinen kieli on englanti, mutta espanjallakin pärjää. Lisäksi useimmat gibraltarilaiset puhuvat llanitoa, englannin ja Andalusian espanjan sekoitusta.

Jäimme pois bussin kyydistä Casemates Gaten luona ja jatkoimme matkaa kävellen Piazzan poikki pääkatua pitkin. Aukiolla on kahviloita ja matkamuistomyymälöitä, mutta myös lasinpuhaltajien verstas, jossa voi katsella lasiesineiden valmistusta ja tietenkin ostaa niitä. Lasten mielestä lasinpuhallus oli äärettömän mielenkiintoista ja jäimmekin katselemaan sitä pitkäksi aikaa. Gibraltarin keskusta on kuin pieni pala Britanniaa, punaisine puhelinkoppeineen ja Royal Mail -postilaatikoineen. Se olisi varmasti myös hyvä paikka shopata, jos ei olisi sattunut tulemaan Espanjan puolelta, missä kaikki on rutkasti edullisempaa. Gibraltarilla on muuten käytössä sen oma punta, joka on samanarvoinen kuin isäntämaansa, mutta euroillakin pärjää. Jos haluaa vaihtaa valuuttaa, se on parasta tehdä jossain muualla kuin Espanjassa, jossa sellaista valuuttaa ei ole olemassa. Jätimme shoppailut siis väliin ja suunnistimme kohti kaapelihissiä ja apinoita.

Gibraltarilla riittäisi näkemistä muutamaksikin päiväksi, mutta meidän oli tarkoitus vain poiketa siellä, olihan se puolimatkassa Fuengirolasta Cádiziin. Yksimielisesti valitsimme pääkohteeksemme Gibraltarin vuoren ja sen hännättömät kädelliset, magotti-apinat. Apinat asuvat vuoren päällä ja ylärinteissä, ja niitä pääsee parhaiten katsomaan kaapelihissillä. Ylös pääsee myös autolla tai kävellen, mutta jopa lievästä korkeanpaikan kammosta kärsivästä äidistä oli hienoa lipua korkeuksissa ja huomata ensimmäinen karvainen serkku vuorenrinteessä.

Apinoiden kanssa seurustellessa meillä oli aikaa myös katsella maisemia. Seisoimme Gibraltarilla ja näimme paitsi kolme maata, Espanjan, Gibraltarin ja Marokon, myös kaksi maanosaa – Euroopan ja Afrikan – ihan yhdellä kertaa. Se sai jopa lapset mietteliäiksi.