Espanjalaista ruokaa

Lasten taiteilema espanjalainen  isänpäiväkakku.

 

 

Anteeksi nyt vaan niille, jotka vesi kielellä odottavat, että aion paljastaa uskomattoman herkullisia reseptejä ruuista, joita olen täällä kotirouvaillessani oppinut loihtimaan. En taida edelleenkään olla keskivertokotikokkia kummempi ruuanlaittaja ja ihan varmasti en ole vieläkään oppinut noudattamaan reseptejä, en espanjalaisia enkä suomalaisia, vaan joskus keitän kokoon jotain hyvinkin syömäkelpoista, joskus taas lähes syömäkelpoista. Emme myöskään ole ravanneet espanjalaisissa gourmet-paikoissa maistelemassa andalusialaisen keittotaidon tuotoksia vaan tyytyneet lähinnä kokkaamaan ja syömään kotona, joten en osaa suositella parhaita ruokapaikkojakaan.

Ravintolassa syömiselle on sitä paitsi muutamia haasteita, jotka ehkä kannattaa ottaa huomioon, jos aikoo tulla tänne. Ensinnäkin, useimmat niistä ovat kiinni, silloin kun suomalaisella vatsalla on nälkä. Espanjassa kun lounas syödään noin kello 14 ja 17 välillä, päivällinen iltayhdeksän jälkeen. Toiseksi, ravintoloita on niin paljon, että kuolee nälkään, kun yrittää valita niistä itselle sopivimman. Olen myös kuullut rumia kyläpuheita, että Aurinkorannikon oikeat espanjalaisravintolat ovat vähissä, suurin osa tarjoaa friteerattua mitävaan ranskalaisten kera andalusialaisena ruokana. Toiset väittävät, että se juuri on andalusialaista ruokaa. Ihan kokemattomiksi emme sentään ole ravintolaruuista jääneet. Fuengirolassa on ainakin muutama Burgerking ja alakerran kiinalaisesta saa todella hyvää sapuskaa! No, ollaan me oikeasti käyty myös parissa ihan tavallisessa espanjalaispaikassakin. Hyvää ruokaa niistä sai. Ehkä ei mitään Michelintähdillä palkittua, mutta tuskinpa kukaan sellaista odottaakaan paikalta, jossa saa mahansa täyteen kymmenellä eurolla.

Meille parasta antia ruuan suhteen ovat tarjoilleet mm. kastanjakojut, panaderiat eli leipomot ja ihan tavallinen, espanjalaisten suosima supermarket, Mercadona. Paahdetut kastanjat vaan ovat niin hyviä, varsinkin kun ne ostaa lämpimänä iltana kojusta savun ja ihanan tuoksun seasta ja istahtaa syömään vaikka puiston penkille. Olen joskus yrittänyt paahtaa niitä uunissa, mutta lopputulos ei ollut ihan vastaava. Panaderian ohi taas on kamalan vaikea kävellä, kun sieltä sisältä tulee niin muhevia leivän tuoksuja. Yhdestä koulumatkan varrelta olevasta saa hyvää kokojyväleipää, joka lasten riemuksi cortataan eli viipaloidaan valmiiksi sellaisella vehkeellä, joka leikkaa limpun siivuiksi kerta heitolla. Leipomoissa tiskit notkuvat myös kakuista ja leivoksista, joita on aina välillä ihan pakko maistaa. Espanjalaiset eivät käsittääkseni juurikaan leivo itse vaan leivät ja muut baakkelsit haetaan näistä pienistä panaderioista.

Mercadonaan taas suunnistamme muutaman kerran viikossa uskollisen kauppakassikärrymme kanssa. Kyseessä on espanjalaisten oma S- tai K-market, joka myy laadukkaita ja suhteellisen edullisia ruokia ja päivittäistavaroita, sellaisia, joista täkäläiset pitävät. Valikoima ja tuotemerkit ovat tietysti erilaiset kuin Suomessa ja minusta on hauskaa tehdä vertailuja ja varsinkin maistaa kaikkea sellaista, mitä ei suomalaisen marketin hyllyltä löydy.

Ensimmäisenä pisti silmään kalojen ja äyriäisten valikoima. Pelkästään simpukoita, tuoreita tietenkin, on meidän lähimarketissa ainakin viittä eri sorttia. Hedelmiä ja vihanneksia on yllättäen vähän vähemmän, mitään kovin eksoottista ei laareista löydy ja perunoitakin yhtä tai kahta lajia. Mutta kolmen kilon mandariinisäkin saa parilla eurolla, joten tulemme toimeen. Karkkihylly on olematon ja piilotettu kaupan perimmäiseen nurkkaan, viinejä taas löytyy hyllymetreittäin. Erilaisia maitotuotteita on hyvinkin saman verran kuin maidonjuontiin erikoistuneessa kotimaassamme, mutta lasten, ja meidän aikuisten myös, mielestä täkäläinen maito maistuu niin oudolta, että emme ole oppineet sitä juomaan. Yritänkin välttää kalsiumvajetta mm. keittämällä lasten aamupuuron maitoon ja juottamalla muksuille kaakaota, syömme myös paljon jogurttia ja rahkaa.

Jotkut ruokaan liittyvät asiat herättävät välillä pientä hämminkiä, kun sanakirjakin yleensä jätetään kotiin kauppareissun ajaksi. Kokemuksen kautta selvisi sellainenkin asia, että levadura polvo onkin leivinjauhetta, vaikka nimestä päättelin kuivahiivaksi, koska levadura fresca on kerran hiivaa. Meille suomalaisille tutut marjat, mustikka, puolukka ja karpalokin taas ovat kaikki arandanos, mikä on ihan hullua! Täältä on kai mahdotonta löytää paistonkestävää marmeladia enkä ole oikein vieläkään päässyt kärryille, millä korvataan kermaviili, kerma ja rahka, ihan vastaavia tuotteita kun ei ole. Parhaimpia löytöjä ovat pakastealtaasta kalastetut churrot, joista saa kotona oliiviöljyssä paistamalla ihan yhtä hyviä kuin churreriasta ostetut ja valmiit tortilla españolat.

Kaupassa tyrkyllä olevista simpukoista, siansorkista ja serranon kinkuista huolimatta meillä syödään aika tavallista ruokaa, joka ei todennäköisesti poikkea paljonkaan suomalaisesta eikä myöskään aina andalusialaisesta kotiruuasta. Lasagnea, kala- ja linssikeittoa, kanapastaa, siinä on meidän arkiruokaa. Paellapannun olen kyllä ostanut ja muutaman kerran kokeillutkin, mutta paellaa olen osannut tehdä jo yli kymmenen vuotta, alkuun minut sysäsi yksi espanjalainen kotikokki. Yksi mitä täytyy kuitenkin vielä testata on conejo, pupujussi siis. Kaniakin löytyy lähimarketista toisinaan, joten kai sitä on uskaltauduttava kokeilemaan, miltä pupumuhennos maistuu.