 |
| Jouluvaloja Fuengirolan kirkon edustalta. |
Eikä vielä tunnu edes pikkuruista stressin poikastakaan. Onpa kummaa. Ja jännittävää nähdä tuleeko se joulu sitten ollenkaan vai meneekö ihan ohi kerta kaikkiaan. En ole kyllä muulloinkaan kauheasti panikoinut joulun takia, mutta kyllä yleensä tähän aikaan vuodesta alkaa pällähtää päähän viime hetken ideoita suuritöisistä joululahjoista ja yllättävä inspiraatio paistaa sittenkin ihan kokonainen neljäntoista kilon kinkku, joka olisi kuulemma pitänyt ottaa sulamaan jo monta päivää sitten eikä sellainen missään tapauksessa mahdu edes meidän uuniin.
Varoitimme lapsia jo hyvissä ajoin, ettei joulupukki varmaankaan viitsi tuoda tänä jouluna meille kovin paljoa lahjoja, kun tietää, että meillä sitten keväällä kova homma rahdata ne Suomeen. Mutta ne muutamat, joista kyllä tuli sittenkin melkoinen säkki taas, on hankittu jo aikaa sitten. Ahneeksi heittäytynyt jälkikasvumme päätti kokeilla onneaan ja kirjoittaa sittenkin myös los reyes magosille eli kolmelle itämaan viisaalle, jotka jakavat espanjalaisille lapsille joululahjat loppiaisena. Ehkäpä ne tänä jouluna tuovatkin - pukilta varmaan joutaa muutama paketti jemmaan loppiaista varten - mutta tuskin ottavat tavaksi.
Joulukorttejakin oli hauska laittaa, vaikka tänä vuonna emme askarrelleetkaan niitä itse. Oli kivempaa ostaa espanjalaisia joulukortteja, joissa lukee ¡Feliz Navidad! Toivottavasti kortit löytävät perille. Ne, jotka eivät saa korttia, vaikka odottivat, voivat syyttää joko Espanjan postia Correosia tai Suomen Itellaa. Muutama kortti tai kirje on tähän mennessä kadonnut, mutta mitä muuta voi odottaa, kun kadun varsilla pidetään roskapönttöjä ja postilaatikoita vierekkäin?
Olemme ostaneet ja askarrelleet vähän joulukoristeita, valoja, tähtiä ja tonttuja. Jouluseimen ihanat hahmot löytyivät paikallisesta lahjatarvikeliikkeestä, mutta talli puuttuu vielä. Lokinpoikanen oli tosin sitä mieltä, ettei Jeesus-vauva varmaan pane pahakseen, vaikkei tallia olisikaan. Eihän se loppujen lopuksi näillä leveysasteilla niin haittaa. Sitä paitsi vauvat ovat niin pieniä, etteivät ne ymmärrä tuollaisista asioista. Joulukuusesta emme edes neuvotelleet. Kyllä täällä kuusia on, muovisia ja vaikka minkä värisiä, kimaltavia, vilkkuvia ja soivia tietenkin myös. Mutta mieluummin olen ilman kuusta kuin huolin sellaisen kammotuksen kotiini. Tyydymme joulutähteen.
 |
| Ihan kaikesta ei sentään voi jouluna luopua! |
Kinkkuakaan ei tule, ei suomalaista eikä Serranon. Tai ehkä jälkimmäistä vähän. Peruna- ja porkkanalaatikot ostin Suomalaisen koulun vanhempainyhdistyksen joulumyyjäisistä. Ajattelin, että kun en kerran vaivautunut leipomis- ja laatikoiden vääntötalkoisiin, niin kannan korteni kekoon olemalla hyvä asiakas. Pipareita leivottiin anopin Suomesta tuomasta valmiista taikinasta ja joulutorttuja voi ihan hyvin tehdä espanjalaisesta voitaikinan vastineesta, anopin matkalaukusta kun löytyi myös paistonkestävää luumumarmeladia. Karjalanpiirakoita paistettiin tänään lasten kanssa, joku roti sentään! Mutta sekin oli oikein mukavaa yhteistä puuhaa eikä nostanut verenpainetta edes keittiötä siivotessa. Lokinpoikanen osoittautui luonnonlahjakkuudeksi pohjien kaulimisessa ja isosisko rypytti jo aika näpsäkästi.
Espanja änkeytyy joulupöytäämme ainakin suklaalla täytettyjen marsipaanileivosten ja jouluhalon muodossa. Sekä tietysti turrónen! Turrón on manteleista, sokerista ja hunajasta tehty levy. Se voi olla kivikovaa, mutta onneksi sitä saa myös pehmeänä versiona, joka ei murra syöjänsä hampaita ja joulun aikaan siitä on tarjolla vaikka kuinka paljon erilaisia makuja. Kaikkia näitä ja muutakin ruokaa saa onneksi kaupasta, joten kenenkään ei tarvitse raataa keittiössä joulunaluspäiviä. Voimme vaikka pelata lasten itse keksimiä lautapelejä ja kuunnella joululauluja. Kuunnelkaa tekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti