Kesällä aloin varovasti vihjailla Miehelle, että olisiko syytä miettiä syyslomareissua ja varata matka kerrankin ajoissa. Mies ei oikein tykännyt ajatuksesta, eikä kuulemma viikon matkoista ylipäätään. Eihän sellaisella ehdi mitään tehdä eikä nähdä.
Myöntelin, koska ainakin siinä asiassa olemme samoilla linjoilla. Viikon lomalla ehtii juuri asettua aloilleen tai sitten juosta hiki päässä kaikki pakolliset nähtävyydet ja lähteä kotiin toipumaan loman rasituksista. Jotain puhetta käsittääkseni oli, että joskus, jossain vaiheessa, myöhemmin, voisimme viettää taas vaikkapa kaksi tai kolme kuukautta Espanjassa, syyslomalla voi remontoida kesämökkiä. Muutaman päivän kuluttua Mies ilmoitti Mummulle ja Papalle kahvipöydässä, että olemme lähdössä syksyllä pariksi kuukaudeksi Espanjaan.
Onneksi minä olen meistä se, joka on helpommin houkuteltavissa mukaan melkein mihin vain. Olin heti - tai viimeistään kahden sekunnin hämmennyksen jälkeen - taas kartalla. Totta! Espanjaanhan me lähdetään syksyllä! Mies oli ihan oikein käsittänyt, että varmasti haluaisin lähteä, jos hänkin haluaa ja töiden puolesta järjestyy. Itse olin väärinkäsittänyt, että joskus myöhemmin tarkoittaa seuraavaa vuotta tai sitä seuraavaa tai kymmenen vuoden päästä. Hullua, etten ollut ymmärtänyt, että se voi myös tarkoittaa kahden kuukauden päästä.
Lokinpoikanen ei ensin halunnut lähteä. Hän ilmoitti, että jää mummolaan. Neiti Q kysyi, joko voi alkaa pakata. Lokinpoikanen ei halua oppia espanjaa eikä ruotsia, joita lasten tulevassa koulussa pakostakin oppii, mutta voi kuulemma opettaa väärää kieltä puhuville suomea. Neiti Q alkoi välittömästi kerrata espanjaa ja odottaa innolla, että pääsee diskuteeraamaan muiden skandinaavien kanssa på svenska, onhan tässä opiskeltu ahkerasti ruotsia jo viisi - kuusi viikkoa uuden opintosuunnitelman mukaan. Neiti Q on toistaiseksi pysynyt nahoissaan ja pikkuvelikin on alkanut jutella siihen malliin, että oikeastaan reilu kymmenen viikkoa Espanjassa on aika kiva juttu.
Pakkaamisessa vaikeinta on legot. Lokinpoikasella on niitä karkeasti arvioiden 1,5 kuutiota. Kaikkea ei voida ottaa mukaan, vaatettakin pitää olla ja raakalakritsijauhetta. Lokinpoikanen myös kammoksuu ajatusta legojen viemisestä kodin seinien ulkopuolelle, nehän voi hävitä. Tähän mennessä, joka ikisellä yli kaksi päivää kestäneellä reissulla, jolla ei ole ollut legoja mukana, olemme joutuneet etsimään sellaisia myyvän kaupan, koska Lokinpoikasen vieroitusoireet käyvät sietätämättömiksi. Hän purkaa hotellihuoneiden huonekaluja, sahaa ravintolassa voiveitsellä pöytää, kerää kadulta jokaisen bongaamansa ruuvin ja mutterin ja aiheuttaa vaaratilanteita syöksyessään kadun yli klemmareiden perään. Kaikesta tuollaisesta tilpehööristä voi nimittäin legojen puutteessa rakennella vaikka mitä.Kolme päivää Mies ja minä olemme vuorotellen tonkineet legolaatikkoja Lokinpoikasen assistentteina ja yrittäneet löytää osia niihin rakennelmiin, jotka hän on päättänyt riskeerata kadotukselle ja ottaa mukaan. Melkein samanlaiset osat eivät kelpaa, niiden pitää olla oikean värisiä. Lokinpoikanen huomaa kaikki huijausyritykset ja epäilen, että hän myös tunnistaa mihin rakennussarjaan mikäkin harmaista litteistä nelosista kuuluu, koska välillä ihan oikeanlaiselta näyttävä osa menee hylkyyn ja pitää etsiä tilalle toinen samanlainen. Tänään menen täällä Suomessa kauppaan ja ostan pari uutta pakettia, joiden sisällön kippaan suoraan matkalegolaatikkoon. On tässä vähän muutakin puuhaa kuin uiskennella legojen seassa kaiket illat.
