Vaikka päätös lähteä tänne evakkoon yhdeksi talveksi olikin enemmän tai vähemmän kuumehoureessa tehty, niin tähän mennessä se on osoittautunut oikein hyväksi päätökseksi. On valoa ja lämmintäkin, vaikka kohta on joulu. Kireä pipo on toivottavasti kadonnut lopullisesti ja elämä vaikuttaa seesteisemmaltä kuin viime talvena tai sitä edellisenä. Olemme huomanneet, että meillä on asiat oikeastaan hirmuisen hyvin. Meitähän on sattunut samaan perheeseen peräti neljä ihmistä, jotka selvästi välittävät toisistaan ja viihtyvät toistensa seurassa, ainakin enimmän osan ajasta. Enpä tiedä onko se auringon ansiota vai onko meihin iskenyt joku Espanjan tauti.
Hyvin on siis asiat siitäkin huolimatta, ettei kuumehoureilta ja kipeiltä keuhkoilta olla vältytty täälläkään. Pari viikkoa on yskitty ja podettu milloin mitäkin hengityselintä, pidetty kuumetta ja kärsitty kolottavista nivelistä. Enkä nyt oikein osaa sanoa onko auringonpaisteessa ja lempeässä ilmanalassa sen mukavampaa sairastaa kuin pimeässä ja kylmässäkään. Ehkä olisi jopa rauhoittavampaa maata sängynpohjalla, hörppiä mustaherukkamehua ja vetää peittoa korviin, kun ulkona sataa pieniä mummoja ja tuulee niin että tukka lähtee päästä.
Mustaherukkamehua ei taida täältä edes löytyä, joten on tyydyttävä teehen ja appelsiinimehuun. Potilas ynnä hoitajansa huokailevat nenät kiinni ikkunassa ja katselevat, kun kirkas talviaurinko houkuttelee linnut lauluun ja aamun koleudessa villatakit päälle kiskoneet ihmiset riisuuntumaan taas lyhythihaisilleen. Ja vaikka ulkona on lämmin, on sisällä marmorilattia niin kalsa, ettei Neiti Ekaluokkalainen luovu villasukistaan edes yöksi. Ja ainoat todella kalliit vaatteet täällä ovat yllättäen pyjamat. Sellaiset tuli hankittua, kun joka aamu heräsimme kurkut käheinä, kun kylmä yö oli taas ujuttautunut ikkunan raoista sisään. Keskuslämmityksestä täällä ollaan ehkä kuultu, mutta lämmitys hoituu tarvittaessa irtopattereilla. Tosin lämpö menee kai enimmäkseen harakoille - tai joillekin kottaraisille, ei täällä mitään harakoita ole - koska yksinkertaiset ikkunat eivät ole kovin tiiviitä.
Mutta onneksi, jos tauti äityy oikein pahaksi, on olemassa espanjalainen apteekki. Sieltä ei kuulkaa mitään lumelääkkeitä ja placeboa ihmisille tyrkytetäkään. Vaan ihan kunnon kamaa. (Itse asiassa epäilen, että osa lääkkeistä luokitellaankin Suomessa kamaksi ja siksi niitä ei myydä siellä...) Särky- ja kuumelääkkeisiin on laitettu milligrammoja sen verran, ettei niitä tarvitse koko ajan napostella. Pussi ihmejauhetta ja taju on poissa koko päivän, kuten myös flunssa, oletettavasti. Myös antibiootteja saa tee-se-itse-diagnooseihin ihan ilman reseptejä ja turhia lääkärikäyntejä. Täytyy nyt kuitenkin kaikki tuttuja rauhoittaakseni paljastaa, että olemme pitäytyneet ihan perusparasetamoli/ibuprofeiini -linjalla ja koettaneet välttää lääkkeiden väärinkäyttöä. Myöskään kiusausta hankkia antibioottikuureja varmuuden vuoksi ei ole vielä tullut.
Pikaista paranemista ja parempaa vointia – teille ja meille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti