Joulunodotusta

Joulutähdet syttyivät liikenneympyrään!

Tänään on ensimmäinen adventti ja päätimme alkaa odottaa joulua. Jouluun liittyvä tilpehööri on täälläkin ollut kaupoissa jo hyvinkin kuukauden verran ja lelukatalookeja jaettu talouksiin hyvissä ajoin. Silti joulu on tuntunut meistä kaukaiselta ajatukselta. Sitähän aletaan odottaa silloin, kun puut ovat paljaita ja ulkona on pimeää. Tai viimeistään silloin, kun pakkanen sokerikoristelee puut huurteeseen ja maahan sataa ensilumi. Mikään edellä mainituista ei ole toteutunut, paitsi lunta toki näkyy. Nimittäin selkeällä ilmalla, Sierra Nevadan vuorilla, jotka siintävät sadan kilometrin päässä meistä.

Meillä päin taas uusi vihreä ruoho puskee esiin teiden varsilta ja päällystämättä jääneiltä maaplänteiltä. Pääskyset, västäräkit ja rastaat suhahtelevat parvekkeemme ohi tai istuskelevat fiikuksissa ja viikunapuissa lauleskelemassa... hmm... joululauluja? Appelsiinit ja mandariinit alkavat olla kypsiä (Jahavat tulloo!), sitruunat taas pysyttelevät vielä vihreinä. Ruusut, kiinanruusut, päivänsinet ja muut kukat jatkavat kukkimistaan kaikessa rauhassa, vaikka nyt on talvi!

Lapset tietenkin havahtuivat joulun tuloon siinä vaiheessa, kun ensimmäinen parin sentin paksuinen, A4-kokoinen leluluettelo löytyi mainoslaatikosta. Luetteloita on selattu ahkerasti ja vaikka olemme moneen otteeseen keskustelleet siitä, että Joulupukki on sen verran fiksu heppu, ettei tuo tänä vuonna kamalaa tavarakasaa kenellekään, koska joudumme keväällä viemään sen kasan Suomeen, niin silti toivottavaa on löytynyt molemmille useamman matkalaukullisen edestä. Neiti Ekaluokkalainen tosin hyvin kypsästi totesi, että ”On aika tylsää, kun Joulupukki tuo aina niin kamalasti lahjoja. Eihän niillä edes ehdi leikkiä. Olisi kivempaa, jos se toisi vaan yhden tosi kivan lahjan!” Kuinka viisaaksi olenkaan onnistunut lapseni kasvattamaan!

Epätietoisuutta ja päänvaivaa lapsille on aiheutunut siitä, että vaikka espanjalaiset lapset tietävät, kuka Joulupukki on, niin täälläpä ukko ei lahjoja jakelekaan! Siis mitä ihmettä?! Espanjalainen pikkuväki kirjoittelee joululahjatoiveitaan kolmelle Itämaan tietäjälle, jotka myös lahjat tuovat. Joulun alkuperän huomioon ottaen, espanjalaisten tapa on loogisempi kuin suomalaisten. Mutta meidän lapsemme päättivät turvautua silti vanhaan, hyväksi havaittuun vaihtoehtoon ja kirjoittivat Pukille. Tosin kirjeessä mainittiin erikseen, että vietämme joulun Espanjassa, etteivät lahjat jää vallan kokonaan saamatta.

Joulukoristeet näyttävät olevan aika samantyylisiä täällä kuin Suomessakin. Ehkä niitä on vain enemmän. Minusta on hassua, että joulupuu on nimenomaan kuusi, vaikka en ole nähnyt täällä ensimmäistäkään oikeaa. Kaikki joulukuuset ovat siis muovisia. Mikseivät ne koristele sypressiä? Niitähän täällä kasvaa joka puolella. Koristeissa näkyy lumiukkoja ja lumihiutaleita, poroja ja talvisia lumimaisemia. Miksiköhän? Eihän täällä sellaista oikeasti missään näy. Joulutähtiä, siis niitä kukkia, sen sijaan näkyy. Suomessa sellainen kannetaan tupaan ehkä joulupöydän koristeeksi. Täällä niitä istutetaan tuhansittain katujen varsille, liikenneympyröihin ja parvekkeille.

Selkein ero suomalaiseen joulukoristeluun on seimen rakentaminen. Seimivarustelu on ihan omaa luokkaansa. Myynnissä on erilaisia ja erikokoisia talleja ja majataloja, seimiä, härkiä, lampaita, paimenia, itse päähenkilöstä nyt puhumattakaan. On valaistuja, soivia ja liikkuvia malleja. Jotkut väkertävät seimensä ihan itse ja toiset ostavat kokovalmiin. Mekin teemme oman seimen, mutta en vielä tiedä millaisen. Joka tapauksessa aiomme viedä sen mukanamme Suomeen. Jotenkin tuntuu, että seimen rakentelu sopii joulunodotukseen paremmin kuin joululahjaostoksilla ravaaminen.

Tänäiltana sytytämme Neiti Ekaluokkalaisen kanssa ensimmäisen kynttilän ja alamme odottaa joulua. Odotamme myös ensi torstaita, jolloin perheen miesväki kotiutuu viikonmittaiselta Suomen visiitiltään. Mukavan rauhallista ja lämmintä joulunodotusta kaikille!