Sol y Sombra

Sol y Sombra on espanjaa ja tarkoittaa kirjaimellisesti (auringon) valoa ja varjoa, mutta se tarkoittaa myös jotakin muuta. Käsite juontaa juurensa kuulemma härkätaistelusta, corridassa istumapaikat on jaettu eri hintaluokkiin sen mukaan ovatko ne sol, sombra vai sol y sombra. Varjossa olevat ovat kalleimpia, auringossa taas halvimpia ja sol y sombra siltä väliltä. Sol y sombra on myös alunperin madridilaisen brandypaukun nimi, mutta se tarkoittaa vieläkin jotain muuta. Se tarkoittaa sitä, että kaikilla asioilla on valoisa ja kaunis puolensa, mutta myös tumma ja synkkä. Ihan niin kuin Espanjalla ja sapattivapaalla ja asioilla yleensäkin. Paikallinen vastine yinille ja yangille.

Kun lähdimme puoleksi vuodeksi tänne, olimme tietenkin varautuneet siihen, että jossain vaiheessa tulee hankaluuksia, varjoa auringon alla. Voi tulla sairastumisia, kieliongelmia, väärinkäsityksiä kulttuurin takia tai koti-ikävää nyt ainakin. Vastoinkäymisiä varten otimme järeän matkavakuutuksen, joka toisi meidät kotiin vaikka millaisen mullistuksen keskeltä ja vaikka mustassa säkissä, jos niin olisi tarkoitettu. Mutta ihan kaikkeen emme osanneet varautua. Sinänsä hölmö juttu, Suomessahan on arkipäivää, että peruskoulut ovat homeessa, mutta luulimme, ettei täällä voisi olla niin. Erehdyimme.

Tämä blogi ei ehkä ole oikea paikka alkaa ruotimaan asiaa perinpohjaisesti eikä minulla edes ole tarpeeksi tietoa, että voisin niin tehdä. Mutta uskokaa, kun sanon: Asia on hyyyyyvin monimutkainen. Suomalainen koulu on ollut vaitonainen homeasian suhteen. Sen verran kuitenkin tiedän, että koulurakennus on ollut homeessa jo ainakin viime syksynä, huolimatta siihen juuri tehdystä mittavasta remontista. Koulun tiloista on siis todistettavasti löydetty mm. sädesientä. Näin meille vanhemmille viime keskiviikkona kerrottiin. Olisi kuulemma pitänyt kertoa aikaisemmin, mutta kun kukaan ei muistanut. Joitakin korjauksia sentään ollaan pitkin syksyä tehty, vaihdettu lattiamateriaaleja ja sen sellaista. (Vaikkei pelkkä lattian vaihtaminen kyllä taida sitä sädesientä poistaa?)

Koulun homeongelman mukana meille on näyttäytynyt myös suomalainen sol y sombra. Monissa tiedotusvälineissä luodaan kuvaa iloisesta, tiiviistä Fuengirolan suomalaisyhteisöstä, joka golffaa, käy omaa kouluaan ja istuu terassilla hyväntuulisesti nauraen ja elämästä nauttien. Mutta nyt olemme täällä nähneet rumia vilahduksia suomalaisesta sombrasta, ahneudesta, kateudesta, mustamaalaamisesta ja toisten vähättelystä ja välinpitämättömyydestä. En ole jaksanut tarkemmin perehtyä näiden kuppikuntien syntyyn ja historiaan, olemme onneksi ymmärtäneet pysyä kummastakin erossa. Harmittaa vain, että Aurinkorannikon suomalainen koulu tuntuu liittyvän tiukasti niiden väliseen taisteluun. Oman arvaukseni mukaan kumpikaan toisiaan syyttelevä osapuoli ei ole yksin syyllinen, mutta tuskinpa ne koskaan asiasta sopuunkaan pääsevät, riidat ovat jatkuneet kaiketi jo parikymmentä vuotta.

Meille tilanne on ollut todella hämmentävä. Täällä liikkuu uskomaton määrä huhuja siitä kuinka homeessa koulu on, arviot ovat luokkaa keskivaikea, mutta korjattavissa – katastrofaalinen. Oikeaa tietoa on jaettu erittäin niukasti, enemmän on keskitytty juuri tuohon äsken mainitsemaani aataminaikuiseen riitaan siitä, kuka on kenenkin taskulla ja millä luvalla ja kuka ensiksi puhui paskaa toisesta. Meitä taas nuo asiat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Haluaisimme vain takeet siitä, ettei lapsemme terveys vaarannu koulun käynnin takia. Sellaisia takeita ei kukaan ole voinut antaa, joten päädyimme ottamaan neiti Ekaluokkalaisen kotiopetukseen siksi vajaaksi kahdeksi kuukaudeksi, jotka täällä vielä aiomme viettää.

Minua harmittaa ja surettaa lapsen puolesta. Olkoon vaan homeessa koko koulu, mutta lapset siellä tuntuvat viihtyvän. Miksi pitää pilata hyvä asia aikuisten ahneuden tähden? Sydämeni särkyy, kun pelkään kuinka 7-vuotias voikaan kaivata tutuksi tulleita kavereita. Tiedän kyllä, että parin kuukauden päästä ikävä olisi tullut kuitenkin. Mutta on epäreilua, että se tulee tällä tavalla. En silti ole valmis riskeeraamaan oman lapseni terveyttä ja ehkä koko tulevaisuutta ja antaa hänen jatkaa koulussa, koska ”eihän pari kuukautta homealtistusta nyt vielä mitään aiheuta”. On riittävän huono juttu, että tyttö jo nyt kotiin tullessaan valittaa silmien kutinaa eikä saa ääntään kuuluville.

Tunnen myös tulleeni huijatuksi. Meidänhän piti tulla tänne nauttimaan elämästä ja irtautumaan stressistä. Mahdollisten ongelmien piti olla sellaisia, jotka korvaa vakuutus tai ne voidaan ratkaista. Mutta ei minusta ainakaan ole yhden homeisen koulun ja vielä homeisemman suomalaisyhteisön ongelmia ratkomaan. Asianosaisia se ei taida edes kiinnostaa.

Täytyy kai silti koota itsensä ja yrittää löytää oma sisäinen opettajansa. Onneksi oppilaani on erittäin viisas ja hoksaavainen nuori neiti, joka lupasi auttaa äitiä, jos en meinaa ymmärtää jotakin asiaa. Onneksi on myös hyviä ystäviä, jotka kannustavat ja auttavat näkemään asian mukanaan tuomat mahdollisuudet ja hyvät puolet. Onhan meillä nyt tietenkin vielä enemmän aikaa toteuttaa omia ”opintomatkojamme”, kun ei tarvitse noudattaa lukujärjestystä. Melkein myös luulen, että itse olen se, joka tässä seuraavan kahden kuukauden aikana eniten oppii!