Pakko lakaista, kun ei kerran ole imuria. Eikä viitsi puolen vuoden takia sellaiseen investoidakaan. Riittää, kun ostin uuden mopin ja lattiaharjan. En tietenkään voi varmaksi sanoa mitään andalusialaisten siivoustottumuksista, mutta epäilen, että ne rakastavat luuttuamista. Ehkä siksi meilläkään ei ole imuria, vaikka astianpesukone, pyykinpesukone, silitysrauta ja sähkökäyttöinen sitruspuristin löytyvätkin. Velvollisuudentuntoiselle vuokraemännällemme ei kai ole koskaan juolahtanut mieleen, että joku haluaisi imuroida. Kerran kyllä näin pariskunnan, joka kantoi upouutta imuria varmaankin kotiinsa, mutta sekin pariskunta oli puheesta päätellen englantilainen.
Kauppojen hyllyt tursuavat erilaisia tököttejä, joilla voi puhdistaa lattiansa; marmorisen, puisen, parkettisen, keraamisen, betonisen, laminaattisen... Mopit ovat yleensä niitä lankamalleja, joilla lian saa kätevästi levitettyä ympäriinsä, mukaan se ei lähde vahingossakaan. Sen lisäksi, että mopilla ja arsenaalilla kemikaaleja varustautunut, useimmiten naispuolinen, alkuasukas viuhtonee maanisesti kotinsa sisätiloissa, myös parvekkeet ja terassit, jopa jalkakäytävät oman oven edestä mopataan antaumuksella harva se päivä. Ai, että mistäkö niin päättelen? No, näen niitä moppaajia ohi kulkiessani. Viimeksi tänään näin ekaluokkalaistamme kouluun saattaessani, kuinka eräs mummeli moppasi jalkakäytävää, jotta vesi vaan roiskui, terassi jo kiilteli puhtaana ja märkänä, sisälle en valitettavasti nähnyt. Eilen kauppamatkalla toinen nainen moppasi ulkoportaita. Siksi en väitäkään tietäväni, että ne luuttuavat sisälläkin, mutta jotenkin se tuntuisi tässä kohtaa loogiselta. Voi tietysti olla, että kyse on julkisivun puhdistamisesta, mutta ei kai kukaan niin hullu ole?
Palataanpa minun omien moppieni ja lattiaharjojeni pariin. Sitä voisi kuvitella, että kun on kuuma, on ihanaa laskea turvonneet ja väyneet jalkansa ihanan viileälle marmorilattialla. VÄÄRIN! Koska täällä(kin) päin maailmaa on tapana tallustaa sisällä kengät jalassa, on kaunis, valkoinen marmorilattiani pinttynyt liasta, vaikka sitä epäilemättä on mopattu enemmän tai vähemmän ahkerasti sitäkin. Lisäksi ulkoa kulkeutuu sisälle hiekkaa, vaikka conserje (=talkkari) luonnollisesti luuttuaa porraskäytävän, hissin, pihan laatoituksen ja jalkakäytävän bussipysäkille asti useita kertoja viikossa pistävänhajuisilla tehosupermegapuhdistusaineellaan ja koska kuramattoja ei voi laittaa ulko-ovien eteen, kun ne aukeavat väärään suuntaan. Kun siis lasken paljaat, turvonneet ja väsyneet jalkani ihanan viileälle marmorilattialle, ne ovat samantien pohjistaan ihan mustat ja hiekan pistely ottaa aivoon uskomattoman paljon.
Minä siis lakaisen ja moppailen lattioitani lähes päivittäin siinä uskossa, että kyllä se pinttynyt lika jossain vaiheessa lähtee, kun tarpeeksi moppaa. Ostin aloeveran tuoksuista marmorinpesuainettakin oikein. Ja ehkä hiekka joskus vielä stoppaa keskelle eteisen lattiaa asetettuun pikkuiseen, Ikeasta ostettuun kuramaton palaseen, joka ei koskaan pysy paikallaan. Toisaalta nyt, kun marmorilattia ei enää ole mukavan viileä vaan hyytävän kylmä, on kätevää kulkea (mustat) sukat jalassa. Niiden pohjiinhan se lika kai lopulta katoaa.
Jaa, että entäs se astioiden tiskailu? En minä niitä oikeasti tiskaa, mutta sopi niin hyvin fiilikseen. Astiat tiskaa kone ja usein tiskaakin ja sinne koneeseen ne latoo tämän perheen toinen aikuinen. Meidän perheessä kun on nyt jaettu kotityöt. Minä laitan ruuan, siivoan, pesen pyykit ja vessat. Niin, sekä lakaisen ja moppaan, Mies siivoaa keittiön. Työnjako suoritettiin ennen kuin tajusin, miten paljon täällä Espanjassa saakaan mopata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti