Hiukan hiostavan automatkan päätteksi jätimme vuokrapösön levähtämään varjoisalle parkkipaikalle puiden alle ja lähdimme innolla katsomaan Espanjan ylpeyttä, Andalusian helmeä, Alhambran palatsialuetta. Siellä on henkeäsalpaavan upeita puutarhoja ja useita eri palatseja, joista ehkä kauneimpina pidettyihin, Nasridin palatseihin, kannattaa varata lippu etukäteen, koska niihin voi mennä vain rajattu määrä ihmisiä kerralla. Voitte keskenänne arvailla, oliko meillä sellaista varausta. Joka tapauksessa Alhambrassa riittää hämmästeltävää ihan ilman Nasridin vierailuakin.
Päätimme kuitenkin lievittää pettymystämme etsimällä jonkun mukavan ruokapaikan ja syömällä hyvän lounaan. Harmillista kyllä, ruoka ja juoma myytiin automaateista tai kioskista, joihin kelpasi vain käteinen, jota meillä oli mukana niukanlaisesti. Suurin osa oli mennyt pääsylippuihin, jotka olivat tosin todella edulliset siihen verrattuna, mitä sillä rahalla näki, loputhan olin antanut jo aiemmin Manololle, jonka ansiosta ylipäätään pääsimme perille. Saimme automaatista pullon vettä ja kaksi suklaapatukkaa, joihin upposivat loputkin hilkkumme. Myöhemmin saimme vielä ostettua matkamuistokaupasta voileipiä muovirahalla, mutta lisävesi piti ryystää juomavesilähteistä. Sitä vettä voi muuten ihan hyvin juoda. Maistui hyvälle eikä minkäänlaisia vatsanväänteitä kellään koko perheestä. Pakokauhuisena tosin mietimme, mahtoiko pysäköintialueen automaattiin käydä luottokortti, koska käteinen oli nyt kerta kaikkiaan loppu. Aloin taas muistaa oppini reissujen suunnittelusta etukäteen. Jos suunnittelun lyö laimin, pitäisi silti muistaa ainakin kaksi asiaa: Kartta ja Käteinen.
Alhambra on kaunis. Itse pidin eniten puutarhoista. Ihania varjoisia polkuja, jotka kiemurtelevat sypressien ja puksipuiden seassa ja tupsahtavat yllättäen kauniille aukioille, joilla on lammikoita, suihkulähteitä ja huikeat määrät erilaisia ruusuja. Kukkapenkkejä toistensa perään, joissa kasvaa samettiruusuja, laventelia, salviaa ja sadoittain kukkia, joiden nimistä minulla ei ole hajuakaan. Suuri osa puista on leikattu säntilliseen muotoon ja niistä on tehty vihreitä tunneleita ja labyrinttejä, joihin lasten, ja aikuisten myös, on hauska pujahtaa leikkimään piilosta. Polkujen kivistä oli sommiteltu erilaisia geometrisiä tai köynnöskuvioita maahan. Lapset ja isänsä taas taisivat pitää eniten alueen vanhimmasta osasta, Alcazaban linnoituksesta. Sen torneihin oli hauska kiivetä ja hikinen urakka palkittiin loistavilla näköaloilla yli Alhambran ja Granadan.
Saattaa olla, että palaamme Alhambraan vielä toisenkin kerran. Emme osanneet odottaa, että siellä olisi niin paljon näkemistä. Seuraavalla kerralla osaamme sitä paitsi varautua joihinkin asioihin paremmin, vaikka kyllä tästäkin reissusta jäi kaikille lopulta oikein hyvä mieli. Ehkä otan jonkun aiheeseen sopivan hyvän kirjan mukaan ja uhraan tunnin tai pari siihen, että istuskelen lukemassa satumaisessa puutarhassa ja nautin sen suomasta rauhasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti