Las Salinas

Torreviejassa on kaksi suolajärveä Las Salinas, joiden takia alueen mikroilmaston sanotaan olevan hyväksi terveydelle, varsinkin astmaatikot ja atoopikot hyötyvät täälläpäin oleskelusta. Koska meidän perheessä ei onneksi suuremmista terveysongelmista kärsitä, en osaa sanoa minkälaisia hyödyt ovat ja miten nopeasti ne ilmenevät. Suolajärvet ovat kuitenkin kutkuttaneet perheemme uteliaisuutta ja olemme tehneet jo muutamankin reissun tutkailemaan näitä erikoisia järviä.

Järviä on siis kaksi ja – yllätys yllätys – niistä otetaan suolaa. Suolaa tuotetaan Torreviejassa noin 700 000 tonnia vuodessa ja N-332-tietä pitkin kaupunkiin ajaessa silmiin osuvat väkisinkin järvien ja tien välissä kohoavat valkoiset suolavuoret. Tarkemmin suolan tuotantoon voi perehtyä paikallisessa suolamuseossa. Me olemme perehtyneet suolajärviin lähinnä aistinvaraisilla, empiirisillä tutkimuksilla. En ole varma ovatko kaikki tutkimusmenetelmämme ihan hyväksyttäviä, mutta suolajärviä, ihmisiä eikä flamingoja ole niillä millään tavalla vahingoitettu.

Laguna de la Mata -järvi on normaalin näköinen sinivihreä, mutta Laguna de la Torrevieja -järvi onkin vaaleanpunainen. Pinkki väri johtuu kuulemma Halobacterium-bakteerin väripigmentistä. Bakteerikantaa yritetään suojella rajoittamalla järvellä liikkumista ja se onkin aidattu lähes koko ympärykseltään. Muutamia aukkoja aidassa on. Sitä en tiedä, miksi sininenkin järvi on aidattu, ainakin luonnonpuiston kohdalta. Ehkä paikallinen tapa vaatii. (ks. edellinen bloggaus)

Siniseen järveen on mukava tutustua sen eteläpuolella, järvien välissä, sijaitsevassa luonnonpuistossa. Opastuskeskuksessa (Centro de Interpretación Parque Natural la Mata Torrevieja) on pieni näyttely suolajärvien luonnosta ja sieltä saa myös kartan. Kasvillisuus alueella on melko karua, mutta siellä voi bongailla flamingoja ja muita eläimiä. Liikkuminen on sallittua kävellen ja pyörällä ja eväät kannattaa ottaa mukaan, piknik-aluekin löytyy. Meitä harmitti, ettei mukana ollut kiikareita, koska järvellä viihtyvät flamingot olivat niin kaukana, ettei niiden touhuja voinut kovin hyvin paljaalla silmällä tarkkailla.

Pinkkiin järveen taas voi tutustua etsimällä aidasta aukon ja menemällä siitä suoraan rantaan. Eteläisen puolen rannat kasvavat tiukkaa jättiruokopuskaa ja siltä puolelta aidan aukot on paikallisten mukaan tukittu. Koska en usko paikallisia, vaan kävin itse katsomassa, sanon samaa, sieltä ei kannata yrittää. Pohjoisrannalta sen sijaan pääsee rantaan oikein hyvin ja aidan aukkokin näyttää ihan tarkoituksella siihen jätetyltä, joten oletan, että siitä saa kävellen rantaan mennä ihan luvan kanssa. El Chaparral -asuinalueen Calle Múnera -kadulta pääsee parhaiten.

Pinkki järvi on aika satumainen kokemus. Vesi on todella vaaleanpunaista ja omituisen lämmintä. Rantaa reunustaa valkoinen suolakuori, jolla voi kävellä. Se kuulostaa samalta kuin kävelisi pakkasella lumisella tiellä. Paitsi ettei ole yhtään kylmä. Ja se vesi muuten maistuu tosi suolaiselta!