Aurinkoista arkea!

Kotiportti

Pikkuhiljaa arki on löytänyt meidät. Eikä se ole oikeastaan ollenkaan hullumpaa. Ei sen juhlavampaa kuin Suomessa eikä onneksi arkisempaakaan. Erilaista sentään!

Tärkeintä arjessa on tietysti koti. Löysimme sellaisen vähän vahingossa. Tarkoitus oli tulla tänne huolettomasti ilman etukäteisvarauksia ja etsiä ensimmäinen viikko sopivaa vuokrakotia. Mies kuitenkin sattui soittelemaan työasioissa eräälle asiakkaalle ja asiasta ja asian vierestä puheltuaan totesi puhelun lopuksi, että meille tarjottiin Espanjasta juuri sellaista asuntoa, jota etsiskelimme.

Kävimme katsomassa asuntoa viime viikon torstaina ja sunnuntaina kannoimme sisään neljä matkalaukkuamme ja monta pientä nyssäkkää, tavara on ilmeisesti laajentunut täällä kuumudessa. Kotimme on seuraavat kaksi kuukautta viihtyisä, kaksikerroksinen talo rauhaisalla alueella Orihuela Costalla, Villamartinissa. Keittiössä on Moccamaster ja siitä arvasimme, ihan oikein, että asunnon omistaja on suomalainen, muita raskauttavia todisteita ovat kaapeista löytyvät muumipyyhkeet ja Arabian Kokki-uunivuoka. Käytössämme on uima-allas, nettiyhteys, muutama polkupyörä, kaasugrilli ja pikkuinen patio, jolla kasvaa appelsiinipuu ja bougainvillea eli ihmeköynnös. Juu, juuri se aina-kukkiva-köynnös, joka kiipeilee etelänmaissa pitkin muureja ja seinänvieriä.

Keittiön ikkunalle laitoin ruukkuun minttua. Täällä keittiönikkunapuutarha on ikkunan ulkopuolella kesät talvet, Suomessa yrtit ovat jo tähän aikaan vuodesta sisällä, tai minun tapauksessani yleensä kompostissa. Vaativammat puutarhatyöt ovat täälläpäin ilmeisesti enimmäkseen miesten hommia eikä meidän perheen pää aio olla Hombrea huonompi, koskapa eilen iltapuhteiksi silppusi ihmeköynnöksen villiintyneitä ja piikkisiä rönsyjä miehekkäin ottein.

Lapsilla alkoi koulu ja ovat ainakin vielä kovin tohkeissaan. Neiti Q saa kuulemma päättää itse, mitä haluaa läksyksi. Menetelmä tuntuu toimivan, itse päätettyjä läksyjä on kai kivempaa tehdä kuin opettajan määräämiä. Lokinpoikasen mielestä ruoka koulussa on hyvää ja välipalaksi voi hakea hedelmiä, kun tekee mieli. Neiti Q on aivan innoissaan, koska sekä ruotsin että englannin opettaja on ruotsalainen, joten molemmilla tunneilla oppii molempia eikä suomeksi kannata edes ajatella taikka mitään kovin monimutkaista kysyä. Lokinpoikasen mielestä kahdenkymmenen minuutin välitunti silloin tällöin on ehdottomasti hyvä juttu. Huolimatta hiukan erilaisista lähestymistavoista sekä mielenkiinnonkohteista, molemmat lapsemme muuten pärjäävät koulussa ilman suurempia hankaluuksia ja ovat nopeita oppimaan.

Koulu vaikuttaa meidän vanhempienkin mielestä ihan asialliselta ja sen ilmapiiri mukavalta. Luokat ovat yhdistelmäluokkia ja kummankin lapsen luokassa on yhteensä viitisentoista oppilasta. Yhteistyötä ruotsinkielisten kanssa on enemmän tai vähemmän joka päivä. Lasten omiin opettajiin Suomeen pidetään yhteyttä ja pyritään pitämään ipanat omien luokkiensa tahdissa, jotta joulukuussa kotiutuminen sujuisi mutkattomasti. Vajaat pari kuukautta kahdelle lapselle kotikoulua pitäneenä pidän Skandinaviska Skolania taivaanlahjana hetken maisemanvaihdosta mielivälle perheelle. Bonuksena on vielä tietysti espanjantunnit ja Lokinpoikanenkin suostui mukisematta tekemään siitä läksynsä, vaikkei aikonut oppia mitään ylimääräistä. Syynä voi tietysti olla se, että perheemme aikuisväestö päätti, ettei uima-altaalle ole asiaa ennen kuin läksyt on tehty.

Kodin ja koulun lisäksi kolmas tärkeä arkinen juttu on ruokaostosten tekeminen. No joo, on töissäkäyntikin aika tarpeellista, mutta se ei juuri eroa kotiarjesta. Mies menee töihin neiti Q:n huoneeseen., joka muuttuu koulupäivän ajaksi isin työhuoneeksi. Sitten se näpyttää siellä tietokonetta ja puhuu Skypella Suomeen ja Baltiaan. Ihan niinkuin Suomessakin. Paitsi että täällä se pysyy koko ajan fyysisesti lähellä eikä reissaile kuin keittiöön minua välillä moikkaamaan, mikä on kyllä ihanaa! Ja minä siis enimmäkseen kokkaanpyykkäänsiivoan ja käyn välillä lenkillä.

Mutta se kaupassakäynti siis. Tärkeintä on mennä ruokaostoksille Carrefouriin, koska sieltä saa Star Wars -keräilykortteja ja -pisteitä ja ruokatarpeet on sijoiteltu jotensakin loogisesti niin, ettei kaupassa tuhraannu aivan tolkuttoman kauan aikaan. Kaurahiutaleita sieltä ei kyllä saa, niitä joutuu hakemaan Alcamposta, Mercadonasta tai Supercorista en ole vielä etsinyt. Ehkä voisin toivoa niitä valikoimaan. Muistan kyllä, että copos de avena tarkoittaa kaurahiutaleita. Espanjalainen Lidl oli pettymys. Sielläkään ei myyty kaurahiutaleita eikä edes oikeanlaisia tiskiharjoja. En ymmärrä, mikä vimma on hoitaa käsitiskit sienellä, kyllä tiskiharja on parempi työväline siihen hommaan. Tiskiharja löytyi ihme kyllä yhdestä ”kiinakaupasta”. Kiinakauppoja on Espanjassa tuhkatiheässä. Ne ovat kiinalaisten pitämiä ja niissä myydän kaikenlaista kodin romppelia, vaatteista kenkähyllyihin. Hinnat eivät päätä huimaa, eikä kyllä useimmiten laatukaan.

Arki on eri - aamiainen ei!

Ja vielä yksi arkinen juttu, auto. Tämä nykyinen kotimme on sen verran kaukana koulusta ja kaupasta ja Torreviejan alue muutenkin aika laajalle levinnyt, että auto on meille tarpeellinen. Busseja täällä kulkee, mutta harvakseltaan. Koska Mies ei suostunut ajamaan tänne omalla autolla, vuokrasimme sellaisen. Auto kannattaa varata netistä ja Alicanten lentokentän vuokraamoissa hinnat ovat edullisempia kuin muualla. Uskokaa vaan, Mies kulutti hyvinkin kaksi päivää selvittäessään asiaa. Hertz, Avis ja muut alan mahtimerkit toimivat hyvin, mutta paremman diilin saa pienemmistä vuokraamoista. Ford Fiestamme on vuokrattu kuukaudeksi Dickmannsilta ja maksoi aika paljon vähemmän kuin noiden nimekkäämpien kilpailijoittensa vaihtoehdot.

Näin se arki siis rullaa, kun ajellaan kodin, koulun ja kaupan väliä. Välillä pulahdetaan uimaan ja illalla istutaan pihalla kuuntelemassa kaskaiden siritystä. Joskus saatetaan ottaa lasillinen Cavaa ja istua vähän pidempään.