La Mercé sentään!

Barcelonan Katedraali

Kaksi kuukautta Espanjassa alkoi pitkällä viikonlopulla Barcelonassa. Siellä onkin pitänyt käydä jo monta kertaa, mutta aina ennen se on jäänyt aikomuksen asteelle. Kerran tosin lensimme Barcelonaan, mutta ne pari kolme tuntia, jotka silloin kaupungissa vietimme, kuluivat lähinnä sieltä poistumiseen. Mies kun halusi ajaa ulos Barcelonasta maksuttomia teitä pitkin ja niin sitä sitten haahuiltiin iltamyöhällä laitakaupungin reunoilla, kunnes Mies suostui pulittamaan ne kolme ja puoli euroa, jotka piti maksaa, että pääsi autopistalle ja reissun päälle. Se kolme ja puoli euroa ei muuten ollut sen reissun suurimpia menoeriä ollenkaan.

Tällä kertaa visiittimme oli paremmin harkittu, mutta silti yllätyimme iloisesti. Barcelonassa vietetään syyskuun 24. päivän hujakoilla kaupungin suojeluspyhimyksen - La Mare de Déu de la Mercé – juhlaa eli La Mercéa. Kyseessä ei olekaan mikään pikkuinen fiesta vaan useamman päivän mittainen massiivinen kokoelma erilasia kulttuuririentoja pitkin kaupunkia. Tämmöinen pienehkön keskisuomalaisen kylän asukki ensitöikseen ahdistui, kun ymmärsi, ettei mitenkään ehtisi juosta läpi edes pientä osaa mielenkiintoisimmista tapahtumista. Oli konsertteja, markkinoita, ihmistorneja eli castellers, valo- ja pyrotekniikkaa hyödyntäviä spektaakkeleita, tanssia, correfoc – tulijuoksu, jättiläisten kulkue ja vaikka mitä. Hirmuisen kätevän työkalun onneksi löysimme, mistäpä muualtakaan kuin Playstoresta. La Mercé -applikaatio kertoo hämmentyneelle turistille, missä kannattaa olla. Ja jos ei tiedä, missä on, niin se näyttää josko lähistöllä kumminkin sattuisi olemaan menossa jotain ohjelmaa.

Gigantes

Meidän perhe vietti lauantain, joka sattui olemaan juuri tuo 24. päivä, lähinnä Parc de la Ciutadella -puistossa. Maistelimme ahkerasti street foodia eri kojuista, näimme tanssiesityksiä ja pimeän tullen vaikuttavan valoteoksen Cascada -monumentin juurella. Kuljeskellessamme La Riberan ja Barri Góticin alueilla näimme myös jättiläisiä, Gigantes. Ne ovat paperimassasta ja puusta valmistettuja hahmoja, jotka olivat kylläkin meille enimmäkseen vieraita, mutta Neiti Q bongasi Poseidonin, Haadeksen ja Zeuksen. Ja Lokinpoikanen pullonkorkin!

Torre Agbar Nacimiento-tornista.

Barcelonasta ei kai voi kirjoittaa mainitsematta Antoni Gaudía. Tämän arkkitehdin kädenjälki näkyy monissa rakennuksissa, joista mykistävin on La Sagrada Família -katedraali. Barcelonan Iisakin kirkkoa on rakennettu jo yli 130 vuotta ja pauke, mäiske ja tärrrryytys jatkuu edelleen. Gaudín töitä katsellessa ei voi olla ihmettelemättä, miten käsittämättömän monimutkaiseen ajatteluun ja suunnitteluun ihmismieli pystyy. Tai ainakin joidenkin ihmisten mieli, omani ei ikimaailmassa kykenisi kuvittelemaan mitään La Sagrada Famílian kaltaista, vaikka nyt olen sentään nähnyt sen sisältä ja ulkoa ihan livenä. Nousimme katedraalin Fachada del Nacimiento -torniin, josta avautui huikeat näkoalat Barcelonaan. Kuvia La Sagrada Famíliasta on Dropbox pullollaan, mutta niistä mitkään eivät tee oikeutta katedraalille, joten menkää itse katsomaan, jos ette ole jo käyneet!

Toinen ajatus, mikä katedraalia ja Barcelonaa kierrellessä heräsi, oli se että on vähän surullista, ettei nykyaikana haluta aloittaa mitään sellaista, mistä varmasti tietää, ettei se valmistu omana elinaikana. Ostoskeskukset, omakotitalot ja kirkot pystytetään vuodessa, sairaalat ja moottoritiet kahdessa. Tietysti kaikki on nykyään elinkaaritaloja ja -kirkkoja, joiden kukaan ei oleta välttämättä olevan edes pystyssä, kun se oma elinaika loppuu. Joka tapauksessa Barcelona ja Gaudí saivat minusta innokkaan ihailijan. Näillä näkymin palaamme kaupunkiin joulukuun alussa ennen kotimatkaa.

Casa Batlló

Koska perhematkalla täytyy ottaa huomioon myös perheeseen kuuluvat alamittaiset, pistäydyimme Gaudín ja La Mercén välissä suklaamuseossa ja merenkulkumuseossa. Ensin mainittu on pieni ja makoisa välipala, joka esittelee suklaan valmistusta ja matkaa eurooppalaisten karkkihyllyille. Museossa on myös esillä suklaasta tehtyjä veistoksia. Lokinpoikasta viehättivät erityisesti Star Wars -aiheiset työt. Vähän suklaan haaskaukselta ne kyllä tuntuivat, niin hienoja, ettei raaski syödä. Menee hyvä suklaa ihan hukkaan! Onneksi museon pääsyliput sai pistellä poskeensa, ne oli tehty viereissä kondiittoreita ja suklaamestareita koulivassa opinahjossa. Merenkulkumuseo on myös mukava kohde lasten kanssa. Ei liikaa tietoa ja yksityiskohtia, mutta paljon hienoja pienoismalleja eri aikakausien laivoista ja veneistä. Pieniä, ja ehkä isompiakin, merenkulkjoita kiehtoo oikean kokoinen kaleeri suuren näyttelysalin keskellä.

Riittävästi jalkatilaa Talgo-junassa!

Barcelonasta jatkoimme matkaa tiistaina junalla kohti Alicantea ja Torreviejaa. Minä tykkään matkustaa junalla ja varsinkin Espanjassa. Ensiksikin sen takia, että pelkään lentämistä aivan järjettömästi ja jos on mahdollista välttää sitä, sitten vältän. Perhekin välttää. Tosin Mies kieltäytyi ajamasta autolla koko matkaa Suomesta Espanjaan, joten ihan mihin vaan ne eivät taivu. Toisekseen, Espanjassa junat kulkevat aikataulussa ja ne ovat supermukavia. Matka Barcelonasta Alicanteen kesti kuusi tuntia, mutta rata kulkee pitkiä pätkiä rannikkoa myöten ja maisemat ovat kauniit. Matkalla ehdittiin syödä eväitä, torkkua, neuloa villasukkaa, lukea ja pelata. Muutkin olivat sitä mieltä, että muutaman patikkapäivän jälkeen oli kivaa istuksia vaan paikallaan ja katsella kun maisema vaihtui.