Rakas Kotiväki ja Rakkaat Ystävät!

Terveisiä täältä Costa Blancalta! Sää on suosinut meitä, mutta sehän ei ole yllätys, siksihän tänne pääasiassa, varsinkin syksyisin, Suomesta matkustetaan. Hellettä riitti marraskuun alkupuolelle saakka ja vieläkin päivisin on aurinkoista ja mukavan lämmintä. Öisin joudumme tosin pitämään ilmalämpöpumppua päällä, ettei tule vilu ja aamulla ja illalla on syytä laittaa pitkähihaista päälle. Olemme nauttineet olostamme täysin siemauksin ja ehtineet koluta monta mukavaa paikkaa ja puuhailla yhtä sun toista. Joulua yritetään täälläkin kaupoissa jo tyrkyttää, mutta ei se oikein meihin tehoa, hiljaisuus, pimeys ja lumi puuttuvat. Parin viikon päästä onkin jo kotimatkan aika ja hyvä niin. On mukavaa päästä omaan kotiin takkatulen ääreen odottamaan, että sauna lämpenee. Alla muutamia kuvia syksystämme. Olette ajatuksissa ja pian nähdään!

t. karamellielli, Mies, Neiti Q ja Lokinpoikanen

Vaikkei niin rantaihmisiä ollakaan, niin tää on meidän suosikki paikallisista rannoista! Cala Capitan! Olen innostunut snorklaamaankin Lokinpoikasen kanssa!

Harrastaa pitää reissussakin, ettei tule aika pitkäksi. Äiti siis hortoilee ympäriinsä lenkeillään, mutta muu perhe on myös aktiivista porukkaa. Neiti Q kävi ratsastamassa La Palmera-tallilla, Rojalesissa. Tallia pitää Suomesta kotoisin oleva Pia Aho. Hepat ovat ihania ja ratsastaminen parasta, niin kuin aina. Perheen miesväki pelaa sählyä, eikun salibandya, mikä on erittäin eksoottinen laji täällä päin. Sitä pelaavatkin lähinnä suomalaiset, muutama ruotsalais- ja venäläisvahvistus on joukkoon uskaltautunut.

Centro Comercial Zenia Boulevard on meidän lähin shoppailumesta. Siellä on käyty kerran jos toisenkin, saa nähdä mahtuuko kaikki hankinnat matkalaukkuihin. Zeniassa on myös hyvä valikoima ravintoloita ja keilarata. Meidän perheen ei-niin-terveellinen perjantaiperinne täällä on suunnata Muerde La Pasta -ravintolaan syömään. Pastakuolema ei ole vielä yllättänyt, ähky pariin kertaan kyllä. Kyseessä on siis syö-niin-paljon-kuin-jaksat -tyylinen mättöpaikka.

 Lähistöllä on paljon mielenkiintoisia retkikohteita. Joistakin on vaikea saada tietoa mistään virallisilta sivuilta. Kannattaa kuunnella paikallisten vinkkejä. Myös netistä löytää vaikka mitä, kun jaksaa kysellä ja tutkailla. Yksi vähemmän tunnettu, mutta käymisen arvoinen paikka on "Simpukkatalo" Rojalesissa. Samalla voi katsastaa lähistön luola-asunnot (Cuevas del Rodeo), jotka ovat enimmäkseen taiteilijoiden työpajoja, tosin talviaikaan melko tyhjillään. Simpukkatalo on yksityinen koti, jonka isäntä on kerännyt vuosien ajan simpukoita rannoilta ja päällystänyt koko talon niillä. Isäntäväki on kuulemma hyvin ystävällistä ja kutsuu usein ihmettelijöitä tutustumaan taloonsa paremmin ja kertoo mielellään siitä. Pääsymaksua he eivät peri, mutta tapana on jättää tippilautaselle muutama kolikko. Meillä ei käynyt yhtä hyvä mäihä, eivät kai olleet kotona. Simpukkatalo löi kuitenkin ällikällä. Aivan käsittämätön työ ollut sen tekemisessä!

Luolakisut päiväunilla

Turrón-rekka vm. 1900-luvun alku.

Pääsimme perehtymään espanjalaisen jouluherkun, turrónen, tekemiseen Jijonassa (Xixona). Turrón tehdään manteleista, hunajasta, sokerista ja munanvalkuaisesta. Jouluaikaan sitä voi saada myös esimerkiksi sokeroiduilla hedelmillä tai suklaalla maustettuna. Espanjalaiset syövät sitä samaan tyyliin kuin suomalaiset suklaata. Paljon! Aito ja oikea turrón valmistetaan Alicanten lähellä Jijonassa. Sen ja muiden mantelimakeisten valmistusperinteet ovat keskiajalla, laajempaa tuotantoakin on ollut jo parin sadan vuoden ajan. Museossa pääsee katselemaan turrónen valmistusta, koska tehdas toimii samassa rakennuksessa, ja tutustumaan sen historiaan sekä tietysi ostamaan museokaupasta kassitolkulla herkkuja kotiin vietäväksi.

Santa Polan majakalta on huikeat näkymät! Täältä löytyi myös reissun ekat geokätköt.

Meidän huudi iltavalaistuksessa.

Hauskoja retkikohteita ovat myös Parque Palmeral Alicantessa ja Cabezo Gordo Murciassa. Ensiksi mainittu on aivan Alicanten keskustan lähellä oleva suuri puisto, jossa kasvaa nimensä mukaisesti palmuja. Puistossa voi vaikkapa soutaa tekolammella ja ajaa bmx-radalla, veneitä vuokrataan, pyöriä ei. Me söimme siellä isänpäiväpikniklounaan. Cabezo Gordo on kukkula, josta on louhittu ennen aikaan rautamalmia ja vielä ennemmin asutettu luonnon luolia neandertalilaisten toimesta. Vanhoihin kaivoskäytäviin saa mennä (omalla vastuulla), jos uskaltaa.