Playa de las Gaviotas

Fuengirola on Costa del Solilla eli Espanjan Aurinkorannikolla, joten hiekkaista rantaa riittää. Kuulemma seitsemän kilometriä yhtä pötköä tällä kohtaa, en ole vielä ehtinyt mitata. Meitä lähinnä oleva rannanpätkä parin sadan metrin päässä on nimeltään Playa de las Gaviotas, joka sopii seurueellemme kuin nenä päähän. La gaviota kun tarkoittaa paikallisella kielellä lokkia. Lokinpoikanen viihtyykin rannalla leikkipaikoissa lähes yhtä hyvin kuin Välimeren simpukankuorista puhdistaa päättänyt isosiskonsa. Lokit eivät kyllä näillä rannoilla juurikaan juhli, biitseistä pidetään sen verran hyvää huolta, ettei niillä kulkiessaan tarvitse juurikaan väistellä roskia, lasinsiruja tai muutakaan epäilyttävää.

Aallot sen sijaan ovat pelottavan suuria, vaikka rannalla liehuisi vihreä lippu, joka tarkoittaa ”Mar buena”. Tyynelläkin ilmalla ne vyöryvät rantaan ja pauhaavat niin lujaa, ettei parin kymmenen metrin päässä enää kuule, mistä lapset nyt tappelevat. Välimeri vetää polvilleen varovaisenkin uimarin rannan tuntumassa, en viitsi edes ajatella, mihin se vetää kauemmas räpiköineet huimapäät. Silti aallokossa poukkoilee aina päitä ja oletettavasti sekä päät että loput poukkoilijoista pääsevät jotenkin rannalle. Itse ajattelin vielä kerätä rohkeutta ennen kuin uskallan uida meressä. Tähän mennessä olen hivuttautunut sinne vain jalat vapisten ja kädet tiukasti poijuketjun köyttä puristaen. Jos päästäisin irti köydestä, päätyisin luultavasti jonnekin Afrikan rannikolle.

Mutta on rannalla simpukankuorten ja yli-isojen aaltojen lisäksi jotain, minkä päälle minäkin ymmärrän. Sen vierellä kulkee Paseo Maritimo Rey de España. Paseo on leveä rantabulevardi, jossa voi juosta. Tai kävellä, rullaluistella, sauvakävellä, pyöräillä tai rääkätä itseään lihaskuntolaitteissa. Voi siellä myös istuksia ja katsella kun muut raatavat. Tai sitten mennä syömään mereneläviä johonkin niistä lukuisista pienistä ravintoloista, ajaa karusellissa tai kalastaa. Tai ostaa hiekka- ja uimaleluja, joissa riittää valinnan varaa myös vaativalle asiakaskunnalle. Tai tehdä hiekkaveistoksia, vaikka itse tyydyn lähinnä ihailemaan niitä, joita oikeat taiteilijat hiekasta loihtivat! Mutta Paseo tuntuu hyvältä lenkkitossun alla illalla kahdeksan jälkeen tai aamulla ennen kymmentä. Luulen, että juoksukengistäni ja Paseosta tulee talven aikana hyvät kaverit.

PS. Muutama päivä tämän kirjoittamisen jälkeen Neptunus lahjoitti minulle suuren ja ihan ehjän kotilon, sellaisen, josta kuuluu meren ääni, kuljeskellessani aamulla rannalla. Oletin sen olevan ystävällinen ele ja niinpä uskaltauduimme illalla uimaan. Pelottavasta koostaan huolimatta meri olikin lempeä ja siellä oli ihanan virkistävää uida. Kunhan vain piti suunsa kiinni.