Syksyn kohokohta Fuengirolassa on viikon kestävä Feria del Rosario, Fuengirolan suojeluspyhimykselle omistettu juhla, jota vietetään 6.-12.10. Ferioiden alkuperä juontuu jo roomalaiselta ajalta, jolloin se on ollut erityisesti orjien vapaapäivä. Fuengirolan feria on yksi Andalusian näyttävimmistä ja tänä vuonna niille osallistui noin miljoona(!) ihmistä. Ferioille tullaan kauempaakin kävellen, autolla, junalla, mutta usein myös ratsastaen tai upeilla hevosvaljakoilla ajaen. Monet espanjalaiset pukeutuvat juhlaan parhaimpiinsa, vaikka mistään gaalatilaisuudesta ei ole kyse, vaan juhlinta keskittyy ulkoilmaan feria-alueelle, joka on Fuengirolassa lähes kilometrin mittainen aukio, jossa muulloin on markkinoita ym. tapahtumia.
Naiset ostavat feriaa varten joka vuosi uuden flamencopuvun, joka puetaan päälle perjantaina, ferian ensimmäisenä juhlailtana ja seuraavana sitten edellisvuotinen ja niin edelleen, kuutena iltana peräkkäin. Flamencopukua pitävät kaikenikäiset, -kokoiset ja -muotoiset naiset ja ne ovat usein mittatilaustyötä. Ja kaikki puvut ja naiset näyttävät tyrmääviltä! Kankaita ja malleja näimme ferioilla varmasti satoja erilaisia, kaikille oli yhteistä näyttävä rimpsuhelma. Pikkuiset tyttövauvat oli puettu oikeisiin flamencomekkoihin ja vaippahousuihin sekä tietysti korkokenkiin, vaikkei käyttäjä osannut välttämättä edes kontata. Teinitytöt kulkivat flamencopuvuissa, kuten myös äitinsä ja isoäitinsä. Upeaa!!! Myös monet miehet, erityisesti ratsain saapuneet, olivat pukeutuneet perinteisiin juhlapukuihin, vauvoista vaareihin.
Feria alkoi torstaina hevoskulkueella ja siihen liittyy paljon erilaisia tapahtumia, konsertteja, flamencoesityksiä ja myös härkätaisteluita. Viimeksimainittuja emme halunneet nähdä, vaikka kuinka olisivat osa espanjalaista ja erityisesti andalusialaista kulttuuria. Niiden historia yltää jonnekin reilun parin tuhannen vuoden taakse ja veressä kylpevän soturin uskottiin olevan taistelukentällä haavoittumaton. Taisteluiden merkitystä on sittemmin muutettu mukakristillisempään suuntaan, mutta veristä ja julmaa touhua se silti on. Yleensä verta tulee härän kurkusta, mutta toisinaan myös el toreron, kuten tässä ihan hiljattain Zaragosassa enkä jaksa alkaa ymmärtää, miksi kukaan hinkuaa nähdä sellaista.
Veren vuodatuksen sijasta halusimme nähdä jotain muuta ja menimme perjantai-iltana koko perheen voimin feria-alueelle pystytettyyn tivoliin, jossa lapset ajelivat kieputtimissa ja keikuttimissa ja vanhemmat katselivat upeita pukuja . Kun huokaisten kysyin mieheltäni: ”Ovatko kaikki espanjalaiset naiset oikeasti noin kauniita?” asiantunteva vastaus kuului, että: ”Tuollainen mekko imartelee ketä tahansa naista”. Pitäisiköhän ostaa itselleen matkamuistoksi oikea flamencopuku?
Kotiin lähdimme Suomen lapsiperheaikataulun mukaisesti myöhään, vasta puoli kymmenen tienoilla, eli juuri siihen aikaan, kun espanjalaiset lapsineen vasta alkoivat päästä tunnelmaan. Iltapalaksi söimme feria-alueella churroja, tällä kertaa suklaamössöllä täytettyjä versioita ihanan rasvaisista munkkipötköistä, joita kyllä yleensä syödään aamupalaksi, ja ostimme iltapalanaposteltavaksi paahdettuja kastanjoita. Kotona sytytimme vielä parvekkeella kynttilöitä pimeään ja lämpimään iltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti