Siellä se koti on - vasemmanpuoleisessa punaisessa kerrostalossa!
Jo toisena aamuna Fuengirolassa, lapset ilmoittivat haluavansa lähteä rannalta kotiin ja tarkoittivat sillä täkäläistä kotiamme. Edellisenä päivänä sitä kutsuttiin vielä hotelliksi. Ja kotona ipanat tuntuvat viihtyvänkin. Lokinpoikanen ilmoitti muuttavansa Espanjaan niin pitkäksi aikaa, kunnes tulee vanhaksi ja kuolee.
Espanjan kodissamme on tilaa, valkoiset marmorilattiat, kaksi isoa kylpyammetta sekä vastine suomalaiselle kodinhoitohuoneelle eli ”kodinhoitoparveke”, joka on kyllä älyttömän kätevä keksintö. Kodinhoitoparvekkeiden eteen on rakennettu säleikkö, joka suojaa sotkevilta linnuilta, liialta auringolta ja katseilta, mutta päästää hyvin valoa ja ilmaa lävitse. Parvekkeella säilytetään siivousvälineitä ja siellä on tila pyykkikoneelle ja pyykin kuivaukseen, joten ikkunasta ikkunaan risteileviä pyykkinaruja ei täällä näy.
Lisäksi meillä on tuoremehupuristin, mutta ei yhtään naulakkoa, ei edes kylpyhuoneissa, parikymmentä espanjankielistä tv-kanavaa ja oleskeluparveke, jossa ei tosin pysty iltapäivisin oleskelemaan, koska siellä on liian kuuma. Oleskeluparveke toimii myös Neiti Ekaluokkalaisen simpukankuorien säilytyspaikkana. Niiden suhteen olemme jo täysin omavaraisia ja kukkia varten tarkoitettu koko kaiteen mittainen laari alkaakin täyttyä hyvää vauhtia simpukoista ja valkoisista kivistä, joiden keräämiseen tarkoitettu kori piti hankkia aivan ensimmäiseksi.
Meillä on myös enemmän liikenteen melua ja kuumuutta kuin mihin olemme tottuneet. Mutta onneksi melu hiljenee ja kuumuuuskin katoaa yöksi, joten nukumme hyvin. Myös rakas aviopuolisoni ja minä, vaikka espanjalaisten käsitys normaalimittaisesta sängystä onkin aika epänormaali. Vai oletteko muka koskaan kuulleet parisängystä, jonka mitat ovat 135 x 190 senttiä? Lisäksi parisänkyläisille kaikki on yhteistä, 135 senttiä pitkä tyynykin, joka kyllä tässä huushollissa jouti ensimmäisenä hiiteen. Rakastamansa ihmisen kanssa voi jakaa yhtä sun toista, mutta että tyynyn? Ei ikinä!
Muutamista kummallisuuksista, kuten omituisista tyynyistä, väärinpäin käyttäytyvistä hanoista ja hobitinkolon ulko-ovesta, huolimatta asunto tosiaan tuntuu jo kodilta. Ehkä siksi, ettei meillä muuta kotia tällä hetkellä olekaan. Kodin oven ulkopuoli sen sijaan... Vaikka täällä on paljon suomalaisia ja useimmat asiat voi hoitaa suomeksi, niin ei tämä silti mikään Suomi ole. Enemmistö on alkuasukkaita ja heidän tavallaan täällä on taaplattava. Tavoissa ei ole mitään vikaa, ne on vain opeteltava. Ehkä kotoisuus ulottuu sitten ulko-ovea kauemmaskin. Mutta en kyllä ymmärrä, millä logiikalla kaupassa vanulaput sijaitsevat peräti eri käytävällä kuin pumpulipuikot? Mopinvarret eri paikassa kuin mopit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti