Las Fuentes del Algar ja El Castell de Guadalest

Embassament de Guadalest

Arki ei ehkä ihan ehtinyt alkaa tuntua arjelta, kun tuli jo hetken hengähdys. Koululaisilla alkoi syysloma ja sen kunniaksi piti tietysti miettiä jotain kivaa vaihtelua tähän elämään. Sunnuntaiaamuna pakkasimme eväät ja uikkarit ja itsemme autoon ja otimme suunnan kohti pohjoista. Noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä meiltä löytyy hauska ja vähän erilainen retkikohde Las Fuentes del Algar – Algarin vesiputoukset. Erityisen hauskan niistä tekee se, että putouksien alapuolella olevissa lammikoissa voi uida.

Ensivaikutelma alueesta oli kyllä vähän pettynyt. Näytti siltä, että lammikot ja niiden penkereet olivat jo täynnä ihmisiä, kun saavuimme. Putoukset ja niiden ympärillä oleva puisto on aidattu ja alueelle on muutaman euron pääsymaksu, mutta se oli ihan ok, onhan siellä vessat, roskikset, uimavalvoja ja piknikpöydät. Onneksi jatkoimme peremmälle ja väljemmille vesille. Vaikka puisto ei ole suuren suuri, sieltä löytyi monta pientä suvantoa ja uimapaikkaa. Ajomatkan uuvuttamina toivuimme ensin hetken piknikalueella ja sitten lapset vaihtoivat uimapukuihin ja lähtivät tutustumaan lätäköihin tarkemmin.

Vesi on putouksissa hiukan alle 20-asteista ympäri vuoden, mikä on useimpien mielestä hirvittävän kylmää, mutta virkistävää. No, meidän lasten mielestä se oli ihan lämmintä. Vähän harmitti, että omat uikkarit jäi kotiin, koska olin unohtanut, että espanjalaisten kylmä vesi ei välttämättä tarkoita samaa kuin suomalaisten. Putouksilla oli joka tapauksessa mukavaa ja Neiti Q uskaltautui hyppäämään kallion kielekkeeltä pari metriä alempana olevaan poukamaan.

Putouksilta ajelimme noin viidentoista kilometrin päässä olevaan Guadalestin kylään. Tie sinne oli mutkikas ja todella kaunis. Matkan varrella ihmettelimme, mitä mahtaa kasvaa rinteillä hehtaarien alueelle levittyvien verkkojen alla. Guadalestissa myytiin sitten näistä mysteerihedelmistä tehtyjä hilloja, mehuja yms. Ostimme mukaan yhden pullon mysteeriolutta. Kotona googlailemalla selvisi, että kyseessä on japaninmispeli eli nispero eli lokvatti. Ei oltu ikinä kuultukaan semmoisesta ja olutkin on vielä juomatta, joten en nyt voi kertoa, onko hyvää vai ei. Varmaan on. Sekin harmittaa, ettei ostettu niitä hedelmiäkin maisteltaviksi.

El Castell de Guadalest eli Guadalest on siis pieni, vain parin sadan asukkaan, idyllinen kylä vuorien keskellä, viitisentoista kilometriä Benidormista pohjoiseen. Kylässä ei juuri muuta olekaan kuin ikivanha linna korkealla kukkulalla ja monta pientä, mielenkiintoista museota sekä ravintoloita ja matkamuistokauppoja. Lapset valitsivat käyntikohteeksi taidemuseon, mikä voi tuntua vähän yllättävältä. Mutta kyseessä olikin ”mikrominiatyyritaide”. Museoita on oikeastaan kaksi ja niiden teoksiin pitää tutustua mikroskoopin tai suurennuslasin kanssa. Kokoelmissa on mm. hiekanjyvästä tehty taiteilijan omakuvaveistos ja neulansilmään tehty Eiffelintorni. Guadalestin parasta antia olivat kuitenkin ehkä maisemat ja mukavan leppoisa tunnelma.